Pieni Pielisen kierros

Aloittaja Mphessu, 15.08.10 - klo:14:06

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Pieni Pielisen kierto 10.8 - 13.8.2010

Motoristin ajokautena ajetaan. Yleensä ajelen lyhyitä iltalenkkejä tai päiväretkiä kotikulmilta Tuusulasta käsin (vrt. MCCT- Etelä Suomi). Yleensä ajelu on kimpassa mukavampaa ja kokoontumiset samanhenkisten kanssa virkistävät. Kerran kesässä pitää kehittää ainakin yksi useamman päivä tour.  Päämäärätön ajelu ei senioria pitemmän päälle innosta - eikä varmaan nuorempiakaan – boring-kommenteista päätellen. Avain onneen on hyvä suunnittelu ja se jo itsessään on mukavaa.
Itsellisenä seniorina on siinä mielessä onnellista olla, että voi vapaasti lähteä reissuun lyhyelläkin paloajalla. Niin tällä kertaa. Supervisori vaimolla alkoi työt ja lyhyt reissulupa irtosi helposti. Hellesäät hellittivät sopivasti ja Itä-Suomeen ennustettiin myrskyjen jälkeen leppeitä suvituulia – siis siihen suuntaan. Suomen tuntemusta on kertynyt vuosikymmenten varrella ja lähes joka pitäjästä on tuntumaa (vrt. MCCT-Suomi).

Pienen Pielisen kierron perusajatuksen raami oli selvä:
1. tiistaipäivä Kuninkaantietä noudatellen rajalle ja siitä Via Kareliaa Lappeenrantaan yöksi.
2. Yö Joen kaupungin Kimmeli- hotellissa. 3.Yö Pielisen kierron jälkeen Saimaan halki Savonlinnassa ja siitä sitten Kouvolan kautta perjantaina kotiin.

Perjantai-illaksi oli ohjelmassa Tuusulan Taiteiden yötä, jossa mm. tuusulalaisen Juha Tapion konsertti kuului ohjelmaan. Lauantaiksi oli jo buukattuna Punkalaitumen MC:lle opastusta paikallisten mutkateiden kohteille (vrt. Aleksin Kiven reitillä).

Majoituksen suunnittelu on olennainen osa onnistunutta reissua. Telttailusta on riittävästi jo kokemuksia. Nyt arvostaa hyviä peseytymismahdollisuuksia, hyvää ruokaa ja juomaa sekä puhtaita lakanoita. On virkeänä valmis uuteen päivään. Tavoitteena on olla aamuisin yhdeksältä liikkeellä ja iltaisin kuudelta majoituksessa. Käytännössä päivätaipale hoituu aina tankillisella ja mutkineen noin 400 km etapein.
Lappeenrannassa meinasi hotellitarjonta pettää. Olikin kovasti itäturisteja liikkeellä. Koska hotellin piti olla kävelymatkan päässä satamasta ja kaupungin Info-piste olikin kadonnut puistosta, tuli sitten tyyris (110e) peruutuspaikka Scandic Patriasta otettua. Sitten varasinkin viisastuneena huoneen puhelimitse aina edellisenä iltana matkasuunnitelman varmistuttua (Joensuun Kimmeli (79e) ja Savonlinnan Pietari Kylliäinen (89e) . Juu ja noiden hotellien sijainti takaa hyvät "kalavedet". Muikkuja pitää iltasella saada ja mieluusti oluset kyytipojaksi. Mukava on navigoida ravintolalaivojen terasseille – saalista on tarjolla joka tarpeeseen.

Suomi on hyviä kesätapahtumia täynnä ja niihin sopii paremmin fiinimmät vaatteet ja kulkuneuvoksi vaikka kottero. Kulttuuritapahtumat eivät oikein sovi moottoripyöräilijän varustukseen ja ajamisen rytmiin. Edellisellä viikolla olivat reitillä olleet Kotkan meripäivät, Haminan Tattoot ja Lappeenrannan Linnoituksen yöt – nyt olisi rauhallisempaa. Kuopiossa jatkuvat asuntomessut – siis sinne ei kannattanut tunkea nyt ylihintaisille majoitusmarkkinoille.

Hyvät ja vaihtelevat reitit ovat tavoitteena. Mutkatiet tuovat ajamisen nautintoa ja toisaalta valtateillä vaihdetaan maisemaa nopeasti ruuhka-aikoja vältellen. Hyvät maisemat ja mielenkiintoiset kohteet ovat bonusta. Jaloittelu- ja kahvitaukoina ensimmäisellä päivätaipaleella olivat takuuvarmat Loviisan tori ja Laivasilta. Aina pitää jaloitella myös "Uuden Suomen" rajalinnoituksissa Rosenissa ja Ungernissa.
Edellisellä viikolla olimme vaimon kanssa kotterolla olleet myös Kotkan meripäivillä ja silloin tuli käytyä perinteisesti Keisarin  kalamajalla ja ensi kertaa myös mukavalla risteilyllä "pikku Suomenlinnassa" Svartholmassa. Langinkosken kalamaja sopii hyvin motoristinkin kohteeksi.
Haminassa pitää aina ajaa ainakin isompaa tai pienempää ympyrää ja ihastella RUK:n komeita rakennuksia ja tutustua vaikka Tattoon bastioniin.

Yksi parhaita mutkateitä Suurella Rantatiellä (vuodet 1300-1700) Turusta Viipuriin ja 1700-luvulta Kuninkaantieksi määrätyllä on nyt museotie(35 km) Haminasta Vaalimaalle. Jos haluaa tutustua kaikkien aikojen suurimpaan rakennusurakkaan Salpa-linjaan(35.000 miestä), on palattava bunkkerimuseoon valtatie 7:lle.

Toisen päivän varmoja kohteita olivat Imatrankoski ja Valtiohotelli. Pakko oli ajaa remontissa olevaa valtatie kuutosta. Punkaharjulla pääsi kauniille Vihreän kullan tielle ja hienoihin harjumaisemiin. Lustossa kannattaa poiketa vaikka puolisellakin. Kerimäen maailman suurimpaan puukirkkoon (5000 henkeä) tuli taas hirsitöidenkin harrastajana tarkemmin tutustuttua. Siitä sitten Kiteen ja Tohmajärven kautta kauniiseen Pielisenjoen kaupunkiin.

Pielisen kierto on mielekkäämpää Lieksan kautta. Olen aiemmilla reissuilla viihtynyt niin Ruunaan koskilla kuin laivamatkalla Kolillekin. Näiden kokemista suosittelen ja kokonaisen päivän niihin sitten varaamaan.
Nurmeksen ja Pompan jälkeen matka jatkui kohti Kuopiota. Nyt kuitenkin tavoittelin uusia kokemuksia ja suuntasin pienempiä teitä Juicen Juvankosken ja Kaavin kautta Outokumpuun.  

Paikallisten kanssa on mukava heittäytyä turisemaan. Torit ovat takuuvarmoja "murretutkintaan" ja esimerkiksi reittivalintojen suuntaamisen kannalta. Nytkin Nurmeksen torilla bongasin paikallisen tiemestarin ja kyselin komioista teistä Pielisen kierrossa. Kaavin jälkeen kuulemma löytyy mahtavia vaaramaisemia ja mäkiä Outokumpuun mentäessä. Valitsin tällä kertaa Juicen kotikonnut.
Hyviä mutkateitä ja suuria korkeuseroja löytyi matkalla Savonrantaan ja Enonkoskelle. Täältä pääsi mukavasti Hanhivirran lautalla kohti Savonlinnaa. Lossikuski moikkaili siihen malliin, että mozkamiehiä varmaan oltiin ja teki korostetun rauhallisen laituriin tulon. Moikkasin kiitokseksi ja sain palkinnoksi hymyilevät vilkutukset.

Matkalla improvisoidaan lisää katsomista ja kokemista. Nuo nähtävyyttä kuvaavat hannunvaakunat ovat usein herätteinä. Mukavat muistot jäivät esimerkiksi Kerimäen jälkeen Raikuun kanavalta. Sielläkin oli Salpalinjan museokohteita ja myös  I MS:n aikaisia venäläisten Pietarin suojaksi tekemiä linnoitteita. Bunkkereista pidettiin huolta ja niihin syttyi automaattisesti valotkin 15 minuutiksi.
Tapasin siellä sotien eläkefaarin, joka nyt nautiskeli syytinkipäiviään Savossa. Kertoi elävästi aikanaan tutustuneensa linnoitteisiin Syvärin kovissa taisteluissa.  
Toinen  hauska sattuma tapahtui Ohtaansalmen komioiden siltojen alla suojassa olevalla Täyssinän rauhan rajamerkillä. Piipahdin uimassa ja haastelin vaasalaisen eläkeläispariskunnan kanssa, jotka retkieväitä autonsa takaluukusta nauttivat ja retkituolilla kahvia hörppivät. Paikka oli suojainen parin sadan metrin päässä jyrkän hiekkatien juurella. Heilläkin poika harrasti moottoripyöräilyä. Sainpa esitellä heille myös panikkaa ja mäen nousutestistäkin selvittiin kunnialla.

Minulla on tapana lähetellä multiamediapläjäyksiä kännykällä läheisille ja Mphilkalle(ICE). Kuvaterveisinä kerron päällimmäisiä kuulumisia ja turvallisesta matkanteosta. Kateellisille kavereille niitä laitan piruuttani. Tutuilla voin piipahtaa ja yleensä yllättäen. On mukavampi säästää heidät ennakkohäsäämisestä, koska moikkaamisesta vain on kyse, ei yleensä kortteerin kerjuusta. Yllätysvisiitti on onnistunut, jos kahvia ja saunan lämmitystä ollaan heti tarjoamassa. Motoristin matka kuitenkin jatkuu ja tervehdyksenä jätin esimerkiksi mozka-aiheisen kirjeen niille, joita en tavoittanut, ja livena tapaamilleni torilta ostamani tyrnimarjapurkin- suut makiaks ja sitten menox!

Turvallista matkaa aina toivomme ja toivotamme. Kuusi ihmistä kuoli juuri Uimaharjun risteyksessä. Ei voinut tukkiauton kuljettaja mitään, kun kolmion takaa kottero eteen tupsahti. Saman tienhaaran olin ohittanut paria päivää aikaisemmin, jos mozka olisi ollut rekan paikalla niin...
 Aina pitää olla valppaana etenkin traktorimiehistä ja lapsista. Aivan loppumatkalla Mäntsälässä Vanhalla Porvoontiellä tuli koululaiset vastaan pyörillään innoissaan. Tyttö ajeli juttukaverinsa rinnalle ja ajautui mutkassa jo keskiviivan vasemmalle puolelle. Jos olisin ollut liikkeellä autolla, olisi tytöllä saattanut olla noutaja lähellä. Sain pyörän vauhdin pois ja puistelin päätäni – hiukan sain halveksuntaa palkakseni.

Väsymys on pahasta. Valppaus alkaa herpaantua ja paikkoja puuduttaa. Tärkeintä on pitää katse horisontissa tien suunnassa ja seurata syrjäsilmällä kaikkea liikkuvaa sivusektoreissa. Vauhdin säätely pitää myös vireyttä yllä. Olen hirvimerkeillä aina pudottanut nopeutta ja tehostan "sektorikeilausta".
Puutumista vastaan olen harjoitellut "jumppaamista". Frööbelin Palikoiden Jumppalaulua mukaellen;  pää. olkapää peppu, polvet varpaat, polvet varpaat jne.  Erityisen hyvänä olen pitänyt selän ja jalkojen venyttämistä istumalla takapenkille. Vain minuuttikin riittää puolen tunnin välein. Toki on katsottava "temppuilulle" sopivan helppo osuus, koska pyörän hallintalaitteille normaaliasentoon paluu ottaa sekunnin. Oikeita jaloittelu- ja lepotaukoja tietysti unohtamatta.

Tässä tarinassa on tullut historian harrastajana mainintoja sotaisista muistomerkeistä, joita Itä-Suomi on tulvillaan. Myrskyjen aiheuttamia metsätuhot olivat todella murheellista nähtävää. Sulkavalta Puumalaan on loistavaa mutkaista, kumpuilevaa motoristin unelmatietä. Karmeata oli nähdä hehtaaritolkulla metsää nurin tai rungot keskeltä poikki. Se oli kuin sotatannerta, ruudin ja palaneen metsän savut savu tuoksuivat nyt pihkalta. Puumalan satamassa torimyyjä kertoi menettäneensä juuri 7 ha- silmäteränsä koivumetsän, mutta hiukan "helopotti" se, että naapurilta oli mennyt 40 ha honkamettää.

Puumalasta Ristiinaan on hieno reitti; on pistohiekkaa ja useita kauniita siltoja ja kallioseinämiä. Porrassalmen museotie (4km) kannattaa aina ajaa. Sielläkin on esillä Suomen puolustamisen muistomerkki ja kuvaus Porrassalmen taistelusta jo 1700 – luvun lopulta, jossa savolaiset ja porilaiset 600 miestä urheasti torjuivat 6500 venäläisen hyökkäyksen.

Valtatie 15 on erityisen mukava ja nopea ajaa moottoripyörällä Kouvolaan.  Elimäeltä siirryin taas kotoisille mutkateille Artjärven – Mäntsälän kautta Tuusulaan. Näistä teistä onkin jo kuvausta MCCT Etelä-Suomessa ja lisääkin on luvassa...vai kui?
josko kiinnostusta on?

Moikataan kun kohdataan horisko
Mphessu

On hieno ja kattava kirjoitus MpHessulta,tässä oikein entisen Savonlinnalaisen nykyisen Kuopiolaisen sydän sykähtää kun on löydetty meilläpäin olevat nähtävyydet ja oivat ajotiet,lossit sekä avoimet ihmiset joita itäsuomessa riittää.Historian havina on käsin kosketeltavaa.Löytyy luostareista kivilinnoihin,koskia,hienoja jokia ja laajat vesistöt ,jokaiselle jotakin.Joten tervetuloa itäsuomeen ajelemaan ja viihtymään.Toivottaapi Pannaristi  \<img src=/" title="Dancing" />

Upea kierros kotomaassa ja mahtava selostus....jopa hengästyttävän pitkä lukea, reittikarttalisäke olis ollu poikaa.

Ota joskus mut mukaan, mennään vielä mato-ongelle. Kävin Keiteleellä.

Tavataan TuPon merkeissä.
T: Kalle

23.08.10 - klo:12:32 #3 Viimeisin muokkaus: 08.09.10 - klo:10:57 käyttäjältä Timppa
Karttalinkkien teko on haastavampaa kuin muistinkaan:-)
Yrityksen ja erehdyksen kautta taas eteenpäin.
Google maps ei tuntunut sulattavan koko reittiä, joten teinpä sitten päivätaipaleittain ETAPIT 1-4.
Tuosta kartan teosta olen laatinut yksityiskohtaisia ohjeita mm. MCCT-Suomeen.
Nyt lisäisin vielä tästä URL- operaatiosta, jolla google-mapsin linkkihirviö lyhennetään ETAPIKSI. Kun olet saanut kartan tehtyä painat siis oikean ylälaidan linkkiä ja kopioit sen.
Näpsäytä foorumin viestissäsi URL namiskasta, jolloin se ilmestyy kahtena kappaleena viestiisi. Vie kursori L-kirjaimen ja toisen hakasulun väliin ja lyö siihen = merkki  ja liitä muistista "nimihirviö". Siirrä sitten kursori tarkasti hakasulkujen väliin ja naputtele siihen ETAPPI . Ei välilyöntejä. Voit tarkistaa tuloksen ennen lähetystä esikatselussa.

Mphessu  \:D/

ETAPPI 1

ETAPPI 2

ETAPPI 3

ETAPPI 4

Powered by EzPortal